Kuva: www.pikseli.fi
Joulun välipäivät osoittautuivatkin kiireisimmiksi mitä osasin odottaa. Joulu meni niin rauhallisesti, ettei tämä pudotus kaiken stressin ja muun keskelle ollut kamalan mieleinen - elämässä kun joskus tulee vastaan odottamattomia asioita. Blogimaailmaan kuitenkin uppouduttuani näin uuden vuoden alla, on mahdotonta olla törmäämättä erilaisiin uuden vuoden lupauksiin, menneen vuoden muistelemisiin yms. Itse ajattelin näin kipeänä tehdä myös jotain hieman samantyylistä ja (vähän ympäripyöreästi ja lyhennettynä) muistella tapaamistamme poikaystäväni kanssa, vuosipäivämmekin osuu sopivasti tammikuulle. ;-)
Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi sinä keväänä ja lähdössä kesäksi lomailemaan sukulaistemme luokse ihanaan Argentiinaan. Argentiinassa olen viettänyt kesiä lapsuudestani mutta sinä kesänä lähdin matkalle ihan yksin, aina ennen olin matkustanut perheen kanssa, myöhemmin kahdestaan siskoni kanssa kun olimme siihen tarpeeksi vanhoja.
Matkustelu on ollut aina osa elämääni mutta se oli ensimmäinen kerta kun lensin yksin. Lähtiessäni minun oli tarkoitus palata kotiin elokuussa ja aloittaa pääsykokeisiin lukeminen.
Ensimmäiset kuukaudet vetelehdin vain. Otin aurinkoa, luin, uin, söin ja juhlin. Tuolloin minulla ei oikeastaan ollut mitään tietoa mitä elämältäni oikeasti halusin tai päätyisin tekemään ja näin jälkeenpäin ajatellen olen muuttunut niistä ajoista todella paljon kunnianhimoisemmaksi ja vastuuntuntoisemmaksi. Ehkä vuodet ja "aikuisuus" on sen tehnyt...?
E (poikaystäväni) oli tullut Argentiinaan jo aikaisemmin sinä vuonna työharjoitteluun erääseen ravintolaan. Tuolloin jo hänen intohimonsa oli ruuanlaittaminen ja on edelleenkin.
Koska loman aikana minulla ei ollut pahemmin mitään velvotteita, helposti illalla alkanut juhlinta venyi aamuun saakka jolloin serkkuni kanssa hiivimme kotiin nukkumaan. Kuumuus ja jatkuva juhlinta otti kyllä veronsa mutta se ei meitä estänyt. Yksi suosikkipaikkamme aloittaa ilta oli E:n ravintola missä usein kävimme syömässä ja seuraavana aamuna aamupalalla päästyämme ylös sängystä.
Aloimme E kanssa tapailla ravintolan ulkopuolella ilman muita seurueeseen yleensä kuuluneita ja välimme lähenivät.
Elokuun loppu läheni kokoajan ja minun oli määrä palata silloin takaisin kotiin Suomeen. E:n työharjoittelu kesti vuoden loppuun asti mikä merkitsi siis sitä, että hän oli Argentiinassa vielä joulukuuhun asti.
Sukulaistemme puolesta olisin voinut jäädä vielä vaikka kuukaudeksi heidän luokseen asumaan mutta vanhempani kotona olivat eri mieltä. Alunperin kun olimme sopineet paluun ajankohdan ja sitä ei muutettaisi. Yritin kaikkeni; vakuuttelin vanhemmileni hankkivani töitä Argentiinasta tai hakeutuvani kouluun, edes jollekin kielikurssille mutta mikään ei kääntänyt heidän päätään. Palaisin siis elokuun loputtua kotiin joko yksin tai sitten siskoni hakemana. Viimeisenä yrityksenä suostuttelin E:n jättämään työharjoittelun kesken ja tulemaan kanssani Suomeen (mikä näin jälkeenpäin ajateltuna oli todella itsekkäästi pyydetty, mutta olin niin rakastunut ;-)) mutta suurta intohimoaan E ei ollut valmis jättämään, edes minun takiani (siihen astinen vuosi Argentiinassa oli nimittäin ollut hänelle niin hyvä ponnahduslauta tulevalla urallaan ja se vain parani vuoden loppua kohden...) Tästähän minä sitten loukkaannuin hyvin verisesti ja vedin liian nopeita johtopäätöksiä ja lähdin marttyyrinä takaisin kotiin. Siskoni ei siis tarvinnut tulla hakemaan minua ja vaikka en sitä silloin myöntänytkään, olin särkenyt sydämeni. Luulin, että emme näkisi enää koskaan E:n kanssa.
Suomeen palattuani täysin rahattomana aloitin lukemaan pääsykokeisiin ja pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan alaa joka myöhemmin osoittautui täysin vääräksi. Muutin pois pohjoisesta vanhempieni luota opiskelemaan pääkaupunkiseudulle.
Seurustelin tuolloin erään toisen miehen kanssa kun kuulin Argentiinassa asuvalta serkultani, että E oli palannut Suomeen. Kaikesta huolimatta, väärinymmärryksistä, erimielisyyksien, draaman, ja muun epämääräisen sählingin jälkeen saimme välimme toimimaan E:n kanssa ja olemme vielä näiden yli 6 vuodenkin jälkeen edelleen yhdessä ja onnellisia. Kun E oli juuri palannut Argentiinasta mietin todella oliko kaikki todella sen arvoista, niin paljon välillämme on ehtinyt tapahtua, huonoa niinkuin myös hyvää. Mutta jos näitä asioita ei olisi välillämme koskaan tapahtunut, tuskin olisimme tässä. Tammikuussa olemme olleet yhdessä 7 vuotta enkä voisi olla onnellisempi. ♥
Kuva: Google
Kuume alkaa nousta taas joten menen hetkeksi lepäämään jos olo tästä edes vähän paranisi.
Onnellista Uutta Vuotta 2010!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti